Aamupalalla….

Voi pojat, tätä jenkkien aamupalan määrää… MUnakkaat olivat pienen kupla-volkkarinkokoisia ja maistuivat erinomaiselta. Nyt olikin syytä tankata huolella, koska päivästä tulisi pitkä ( mennään bussilla ). Tarkoitus oli ajaa kohta Grand Canyoneita ja sinne itse asiassa ihan sulavasti päädyimmekin, iltapäivällä.
En paljon matkasta muista, paitsi maisemat. Olin jo monta viikkoa ennen matkaa päättänyt, että keskityn nimenomaan luontoon ja sen ihmeellisyyksiin. Harvoin sitä Suomi-poika saa nämä maisemat kokea. Voi kun muutkin olisi ajatellut näin, tuumasin, kun olin yhdelle Helsingin johtajista hävinnyt suuret summat rahaa. Peli oli tietysti possua eli vanhaa kunnon sinkkiä. Lupauduin viime, vai oliko se edellisessä, kirjoituksessani tehdä kevyttä henkilöprofilointia matkakumppaneista. Tähän, siis kaveriin joka surutta vei rahani, voinkin keskittyä ensimmäiseksi. Matkaseuraa hänestä sai koko rahan edestä, ja tarkoitan tällä kaikkia niitä hänittyjä rahojani. Kaveri tiesi, koska mulla oli herkkä paikka ja osasi juuri silloin ehdottaa erää sinkkiä. Hän tosin mainitsi, että kaikki muutkin pelitkin käyvät. Koska en halua sen tarkemmin henkilöä paljastaa, totean vain, ettei hän ollut ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Olisiko tämä ollut peräti kymmenes kerta Vegasissa, joten hänestä tulisimme saamaan myös kelpo oppaan.
Kaveri on erittäin mukava ja sosiaalinen tapaus. Miinus puolena mainittakoon jatkuva tiedonjano. Hän halusi kiertää kaikki museot ja nähtävyydet. Tosin kaukaa…
Nuoresta iästään huolimatta, osoittautui hän kullan arvoiseksi, niin kuskina, oppaana kuin herätyskellonakin. Jos ( ja kun ) joku oli sammahtanut pitkän päivän jälkeen pelipöydälle, muisti hän aina tulla herättämään… Melkoinen kaveri, kerron hänestä joskus taas lisää, kuten reissustanikin. Nyt täytyy töräyttää yhdet asuntokaupat. Pitäkäähän hauskaa !